Raija-Liisan tarina

Takana on monelle tuttu tarina, olen vuosikymmenien aikana jojoillut painoni kanssa, kokeiltu on kaikkea mahdollista; pussikuurit, pillerit, kalorien laskenta, pakkoliikunta ym. Pudotettuja ja takaisin kerättyjä kiloja kymmeniä. Mutta mikään ei koskaan ollut pysyvää. Vasta vähähiilihydraattinen ruokavalio sai aikaan pysyvän muutoksen, niin kiloihin kuin koko ajatusmaailmaan ja olotilaan.

Nyt on helppo ajatella aikaa taaksepäin ja huomata ne tyypilliset virheet siellä. Pussikuureilla ja pillereillä oli kokoajan nälkä, kalorien laskeminen oli myös kituuttamista nälässä, osittain siihen johti rasvojen puute ruokavaliossa ja myös liian suuri kalorivaje. Pakkoliikunnalla laihduin myös, mutta ihmiselle, joka ei ole koskaan lenkkeilyä harrastanut, enkä ole tykännyt siitä, se oli itsensä pakottamista 7 x viikossa lenkille, nälkä vaivasi ja into lopahti joka kerta lyhyeen, viimeistään sateiden ja pakkasten tultua.

Vaaka oli vihollinen joka kertoi totuuden, mikäli siihen uskalsi astua. Jos sinne oli ilmestynyt vähänkin plussaa, siitä masentui ja tuli olo, että on epäonnistunut joten taas ajatteli että koska en onnistu, on aivan sama mitä teen ja tuli palattua vanhoihin huonoihin ja vääriin syömistapoihin. Olin siis kierteessä, ja ajattelin että joudun ikuisesti laihduttamaan.

Olin lukenut vhh/lchf-ruokavaliosta jo 2000-luvun alussa, mutta silloin oli huonosti saatavilla tietoa, neuvoja ja ohjeita. Nykyään asiat ovat toisin ja jokaisella on mahdollisuus löytää oikeaa tietoa. Käydessäni kirjastossa, käsiini osui ruotsalaisen lääkärin Annika Dahlqvistin kirja: Karppaus (opas & keittokirja), se vei mennessään, vakuutti ja sai ahmimaan tietoa joka puolelta.

Tiesin että laihduttamiseen tarvitaan omaa tahtoa, sisua ja selkärankaakin välillä.

Ensin siis perehdyin asiaan kunnolla. Tiesin että laihduttamiseen tarvitaan omaa tahtoa, sisua ja selkärankaakin välillä. Suurimpana se oma tahto muuttua ja muuttaa asioita, vaikka saadakseen jotain ja saavuttaakseen tavoitteen, täytyy olla valmis myös luopumaan jostain ja opettelemaan uutta. Aloittamaan siis alusta ns. puhtaalta pöydältä.

Päätin sitten kokeilla, koska olin jo vuosia syönyt oikeaan suuntaan: kasviksia, lihaa, kanaa, kalaa, marjoja yms. Suurin muutos oli jättää viljat pois kokonaan ja lisätä rasvat ruokavalioon. Ensimmäiset reilut 10 kg putosi nopeasti ja helposti, pidin hiilihydraatit n. 50g/vrk. Sen jälkeen pudotus hidastui, mutta suunta alaspäin säilyi. Jossain vaiheessa paino jäi paikalleen, mutta en ottanut siitä mitään stressiä, koska olotila oli hyvä ja päätin keskittyä pitämään painon siinä.

Tasapainoilin pitkästi yli vuoden siinä ja näin että tämä toimii oikeasti! Ei lihomista, ei nälkää, ei kituuttelua, eikä pakko liikuntaa. Sai syödä tarpeeksi ja hyvää ruokaa, suorastaan parempaa kuin koskaan ennen. En ollut ikinä ennen käyttänyt esim. voita, kermaa, majoneesia tai maistanut edes smetanaa. Kyllä niillä ruoka muuttui.

Olen hyvä vedonlyönnissä, koska en halua hävitä. Pyrin voittoon. Tiedossa oli matka Walesiin, aikaa 12 viikkoa ja tulin luvanneeksi, että siihen mennessä pudotan -5 kg. Päätin kokeilla, että mitä tapahtuu kun vähennän hiilihydraatit minimiin, lisään rasvoja ja yhdistän tähän myös pätkäpaaston. Tulos suorastaan yllätti itsenikin, -11 kg syömällä hyvin. Mikä onnistumisen ilo! Oli ihanaa taas uusia vaatteita ja vihdoin uskalsin myös hävittää ne liian isot, joita olin kaapin perälle jättänyt. Voittaja fiilis siis! Ja ihan ilman liikuntaa, koska jalkaleikkaukset osui samaan aikaan.

Houkutuksia on välillä ollut, mutta niistä on selvitty. Olen miettinyt sanontaa “ole itsellesi armollinen”… Missä kulkee raja? Mielestäni liialla “armollisuudella” on aikaisemmin lihominen taas alkanut, joten erittäin harvoin poikkean LCHF-linjasta ollenkaan. Valintoja ja vaihtoehtoja riittää, ei tarvi poiketa. Makeat ja leipomukset on jääneet pois ja suolaista hyvää voi tehdä ruokavalion mukaan. Leivon edelleen ja teen reseptejä www-sivulle, mutta en syö niitä, riittää kun maistan ja loput menee pihan lemmikeille ja siksi minun pihalta löytyy seudun lihavimmat harakat. Osaavat odottaa kompostiin herkkuja.

Näen myös työssäni erilaisia laihdutusyrityksiä… Viikolla syödään oikein, kunnes tulee viikonloppu. Lähdetään ehkä mökille tms ja syödään mitä sattuu. Yhtenä viikonloppuna siis tuhotaan koko menneen viikon saavutus. Ja jokainen maanantai aloitetaan taas alusta. Viikko toisensa jälkeen. Tai kaikki katkeaa lomamatkaan, kesään, risteilyyn jne. Kaikki nämä saavat itseni pysymään ruodussa, muistuttaen menneisyydestä jota en halua takaisin.

Olen painooni nyt tyytyväinen, mummi-ihminen enkä ihan laihaksi haluakaan. Itsensä voittaminen ja kokeilut kiehtoo ja olen aina valmis osallistumaan johonkin kokeiluun. Viimeisin oli 7 vrk kokopaastoa ja siinäkin katosi -4,7 kg. Vaaka on taas vuosia ollut joka aamuinen ystävä, eikä haittaa vaikka sinne välillä tulee hiukan plussaa, nyt tiedän että se kuuluu asiaan.

Oikeastaan koko elämä on muuttunut; olotila erittäin tyytyväinen, jaksaa paremmin, väsymys kadonnut, uusi ihana työ, vaatekaapin sisältö uusittu, ruokakaappi ja jääkaappi sisältää vain ja ainoastaan asiaan kuuluvia tuotteita jne. Tuntuu että vihdoin kaikki on hyvin.

Ja edelleen muistan vuosien takaa sen neuvon: et elä täällä syödäksesi, vaan syöt elääksesi.

Tule sivustollemme, lukemaan lisää vähähiilihydraattisesta elämäntavasta, inspiroitumaan yli 500 reseptistä, keskustelemaan muiden kanssa keskustelufoorumiin sekä lukemaan muita blogeja ja tietoa tästä ruokavaliosta!