Daisyn tarina

Vieraskynäämme pitelee tällä kertaa Daisy Friman, joka on vuoden ajan ollut aktiivinen jäsen sivustollamme ja meidän isossa Facebook-ryhmässä. Daisy pudotti LCHF-ruokavaliolla huikeat 35 kg alle vuodessa, ja hän on toiminut inspiraationa monelle muulle ryhmäläiselle uskomattomilla ennen-jälkeen-kuvillaan. 


Olen Daisy, helsinkiläinen vartija, muutamia kolhuja ja koirankarvoja saattaa löytyä, muutoin nykyään siistissä kunnossa.

Kenenkään elämä ei ole turhaa, aina voi olla vaikka huonona esimerkkinä. Sitä minä olin, elävä esimerkki ihmisestä, joka tappaa itsensä elämäntavoillaan.

Pienestä lapsesta saakka sydämeni sykki juustoille ja rasvaiselle ruoalle. Nukahtamaan en suostunut, ennenkuin isä oli taipunut antamaan luvan palaseen juustoa. Mummolaan oli aina hienoa mennä, siellähän sai oikeaa voita ja kaikkea täysrasvaista. Selkeä ketogeenisen ruokavalion lähde siellä. Valitettavasti varhaisessa teini-iässä löysin myös virvoitusjuomat, joita oli sitten päivittäin nautittava jatkuvasti kasvavia määriä. Äitini yritti varoitella sokerista, saattaisihan tuo pahentaa ihosairauttani, jonka takia olimme ravanneet ihotautilääkärissä ja taiteilleet lääkekuureilla siitä asti kun olin 10-vuotias.

Aikuisikään tullessa tuo määrä oli 3 litraa colaa päivässä, suklaan, perunalastujen, kakun, pullan, pitsan ja muun kyljessä. Viihteelle lähtiessä liian usein juomavalinta oli sokerisin mahdollinen ja aamun juomana sokeroitu virvoitusjuoma, ruokana pitsa tai kaksi.

Olin vasta 25-vuotias, kun hyperventiloiden ja oksentaen loppuunpalamisen takia sairaslomaa hakiessa työterveyslääkäri puuttui ylipainooni, yleiseen terveyteeni ja elämäntapoihini. Painoin silloin 85 kg (155 cm). Pian olisi aloitettava verenpainelääkitys todella korkeiden paineiden vuoksi, diabetes sisäänmuuttoa vaille valmiina. Nimeä mikä tahansa terveysongelma, niin sellainen löytyi.

Lääkärini suositteli yrittämään edes 3-5 kg:n painonpudotusta, jotta pienentäisin riskejä sairastua. Suositteli myös vahvasti ruokavaliomuutosta johonkin, mikä tukisi myös mielen hyvinvointia sekä työjaksamista. Olin ollut kuukausia ihoni takia antibioottikuurilla, erilaisilla hormonivalmisteilla ja ulkoisilla rasvoilla. Ruoansulatuselimistö oli kärsinyt rajujen antibioottikuurien seurauksena. Kärsin pahasta anemiasta samalla. Kohdusta löytyi kystiä ja hyvälaatuisia, mutta vuotavia kasvamia.

Ei kiinnostanut miten käy. Naureskelin asioille ja peittelin mustalla huumorilla. Olinhan menettänyt parisuhteenikin, elämäni rakkauden, jonka varaan olin typeränä rakentanut elämäni. Taloustilanne oli pahasti kuralla, kaikilla osa-alueilla meni huonosti. Millä olisi enää mitään väliä? Töihin halusin aina mennä, ja rakastamani työ olikin varmasti isoimpia syitä ryhdistäytyä.

Muutos 05/2018…

Toukokuussa 2018 vihdoin heräsin siihen, että jonkin on muututtava. En jaksanut kävellä enää muutamia satoja metrejä pidemmälle. Aamuisin koiriani ulkoiluttaessa jouduin istumaan kivelle, koska taju meinasi lähteä, oksetti ja huimasi. Sairaslomia kertyi.

Kaikki ruoka ja juoma oli alkuun kamalaa shokkia ilman sokeria. Ensimmäiset päivät itkin ja tärisin lattialla ilman energiajuomiani.

Atkins oli tuttu menneiltä vuosilta. Olin sillä nuorena pudottanut 15 kg. Päätin tutkia asiaa lisää, ja löysin ketoilun. Toukokuun euroviisuherkkuina olikin jo pähkinöitä vanhan tutun sokerikasan sijaan. En valehtele, se oli kamalaa kidutusta aluksi. Ystäväni suositteli pitämään ruokapäiväkirjaa, joka laskisi myös makrot. Sellaisen otin käyttöön samana päivänä, enkä tiennytkään miten korvaamaton apu tuo kännykkäsovellus olisikaan! Kaikki ruoka ja juoma oli alkuun kamalaa shokkia ilman sokeria. Ensimmäiset päivät itkin ja tärisin lattialla ilman energiajuomiani. Jokainen päivä mentiin silti ajatuksella ”kestät ilmankin, kiität itseäsi huomenna”.

Ensimmäiset 3 kuukautta meni pitkälti opetellessa uutta elämäntapaa, ruoka ei ollut mitenkään maittavaa vielä silloin. Hakeuduin erilaisiin vähähiilihydraattisiin facebook-ryhmiin etsimään apua ja vinkkejä. Team LCHF Suomen kotisivuilta ja facebookryhmästä sitä apua sai, ja erityisesti Raija-Liisa on ollut tärkeä tuki. Elokuun puolivälissä paino oli kuitenkin 71 kg. Sehän oli jo 14 kg pois ja tarkoitti pudotusnopeuden olevan 4,6 kg kuukaudessa.

Elokuun lopulla ketoruoka maistui ensimmäisiä kertoja hyvältä ja monet vanhat herkut olivat menettäneet makunsa sekä arvonsa. Paino putosi säännöllistä tahtia, kiristin hiilihydraatit alle 16 grammaan päivässä ja aloitin pätkäpaaston. Ensimmäistä kertaa jalkani kantoivat kunnolla ja huomasin juoksevani töissä.

Taloustilanteen takia päädyin tekemään kolmea työtä. Töiden puitteissa pätkäpaastokin oli helppo toteuttaa, ei jäänyt aikaa miettiä ruokaa liikaa. Elämäni raskaimpia aikoja, mutta periksi en antanut. Syyskuussa verenpaine sekä sokerit olivat normaalit. Hemoglobiinikin oli todella hyvä. Sairaslomat töistä loppuivat.

Joulukuun lopussa painoin 58 kg. Alkupainosta oli poissa jo 27 kg. En ollut uskoa silmiäni: olin alittanut 60 kg rajan ja samalla painoindeksin mukaan tultiin vihdoin normaalipainon puolelle.

Nyt alkoi loppukiri, kiristin hiilihydraatit alle 10 grammaan päivässä. Tammikuussa aloin juosta. Huomasin vihdoin nauttivani liikunnasta ja etenkin juoksemisesta. Mitä jos alkaisin juosta tavoitteellisesti? Puolimaraton? Niinpä alkoi omatoimiset puolimaratonharjoitukset.

Nykyhetki 04/2019…

Maaliskuun lopussa vaaka näytti ensimmäisen kerran tavoitepainoni 50 kg. Mittoja en tajunnut aloittaessa ottaa, mutta työvaatekoossa tultiin miesten XL-koosta naisten S-kokoon. Aivoissa ei ole enää sumua, vaan kirkkaita ajatuksia. Paineensietokyky ja kyky hallita stressiä ovat parantuneet äärettömästi. Ei enää paniikkia, ei itkua. Sairaslomia ei ole ollut syyskuun jälkeen.

Elämäntapamuutoksen vuosipäivä lymyilee nurkan takana, ja nautin suuresti olostani. Ehdoton plussa tässä on myös se, että voin syödä lihomatta niin paljon kuin jaksan ja mieli tekee! Aamuisin on pakko saada munalatte, jossa kaakaovoita, kirnuvoita, kookosöljyä vaihdellen, sekä tietenkin yksi iso kananmuna.

Hektisen työaikataulun takia usein tulee turvauduttua Saiturinpihveihin, joiden päälle tulee tietenkin suurta rakkauttani, eli kirnuvoita. Usein töihin mukaan lähtee myös lohifilee tai aivan ihana itse tehty kesäkurpitsalasagne. Helppoa ja nopeaa. Napostelutavoista olen koittanut päästä eroon, mutta jos tarve tulee, avokado ja kaakaonibsit ovat oiva apu.

Ruokani punnitsen ja kirjaan aina, erityisesti alussa se oli erittäin tärkeää.

Nälkää harvoin on, mutta rankemman liikunnan jälkeen se on mahdollista. Syön hyvin niukasti hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa reilulla kädellä yli painokilojeni. Ruokani punnitsen ja kirjaan aina, erityisesti alussa se oli erittäin tärkeää. Nyt treenailen puolimaratoniin, yhä alle 20 gramman hiilihydraateilla. Omasta kehosta on tullut hyvin tehokas rasvanpolttokone. Päivittäistä liikuntaa kertyy nyt 15-28 km. Joskus pelkkää kävelyä, joskus juoksua. Ensimmäiset 20kg pudotin kuitenkin suuremmin liikkumatta.

Jännitin myös tulevaa. Mitä jos palaan heti takaisin vanhoille tavoille? Tuon pudotetun 35 kg saa vähintään yhtä nopeasti takaisinkin. Olen kuitenkin huomannut, ettei tee mielikään. Kun on kerran tämän uskomattoman hyvän olon ja terveyden saanut, ei sitä halua enää pilata. Matkani aikana olen inspiroinnut lukuisia ihmisiä tekemään elämäntapamuutoksen monet lähipiiristä ovat innostuneet vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.

Mitä seuraavaksi?

Aion jatkaa tällä ruokavaliolla ja olla valmis puolimaratoniin viimeistään keväällä 2020. Ravintovalmentajan koulutus kiinnostaisi myös, haluan oppia vielä todella paljon lisää. Ketogeeninen antoi minulle elämäni takaisin, parempana kuin se koskaan oli ollut, joten toivon jakavani vielä kokemuksia ja tietoa ruokavalion merkityksestä muillekin.

——–

Haluatko sinäkin tehdä elämäntapamuutoksen ja onnistua siinä? Tule Team LCHF Suomen sivustolle, lukemaan lisää vähähiilihydraattisesta elämäntavasta, inspiroitumaan yli 700 reseptistä, keskustelemaan muiden kanssa keskustelufoorumiin sekä lukemaan muita blogeja ja tietoa tästä ruokavaliosta!