36-vuotiaan yrittäjä-äidin tarina

Olen 36-vuotias, yhden lapsen äiti, yrittäjä ja vaimo. Elämä on ollut kiireistä, ei ole ollut aikaa omalle itselleni. Tai näin olen ajatellut.

Tie hyvistä elämäntavoista pizzoihin ja sipseihin

Lapsena olin normaalipainoinen, harrastin liikuntaa monipuolisesti, kuten kaveripiirissä muutkin. Murrosiässä kaikki muuttui. Vaihtui kaveripiiri, loppui harrastukset ja löytyi poikaystävä. Sen jälkeen viikonloput kului usein viihteellä ja syömiset muuttui kodin ruokailuista grilliruokiin, sipseihin ja limsaan. Hetkessä lihoin reilusti, mutta en ajatellut asiaa vielä silloin sen enempää, ajattelin että on varaa hiukan lihoakin.

Äitiysneuvolassa kyseltiin ruokailutottumuksista, mutta en kehdannut kertoa ihan totuutta.

Muutto kotoa omaan asuntoon oli seuraava muutos. Opiskelu sujui, mutta syömiset oli mitä sattui. Ei ollut kiinnostusta tehdä itse ruokaa, pääsi helpolla kun osti valmista tai tilasi pizzan kotiin. Kiloja alkoi pikku hiljaa kertyä. Oikeastaan havahduin siihen häämekkoa ostaessa. En ollut tajunnut, kuinka paljon niitä kiloja oli kertynyt. Yritin laihduttaa kymmeniä kertoja. Välillä sain jopa 10kg pois, mutta hetken päästä kaikki oli kertynyt takaisin. Perustin oman yrityksen ja samaan aikaan huomasin olevani raskaana.

Lopetin kaikki laihdutusyritykset ja nautin olostani ja iloitsin vauvasta. Äitiysneuvolassa kyseltiin ruokailutottumuksista, mutta en kehdannut kertoa ihan totuutta. Yritys piti kiireisenä, ei ollut aikaa pohtia muutosta. Usein tuli nälkä kuitattua suolakurkuilla ja suklaalla, joihin oli himo. Kiireessä myös noutoruoka oli edelleen helpointa. Raskaus toi 23 kg lisää painoa. Ystävät lohduttivat, että imetys pudottaa kiloja ihan itsestään. Ei pudottanut, koska edelleen söin liikaa ja väärin. Huomasin myös, että kaikki vastoinkäymiset sai syömään lisää. Olin ylipainoinen, väsynyt ja kiukkuinen äiti ja se myös vaikutti parisuhteeseen. Aviomies pystyi syömään ihan mitä vain ja pysyi hoikkana, olin jopa kateellinen siitä. Johon mies ehdotti, että asialle pitää tehdä jotain, marina ei auta.

Luin netistä tarinoita, kuinka ihmiset olivat onnistuneet laihtumaan vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Liityin vhh-ryhmään ja sivua lukiessa tuli tunne, että myös minä voisin onnistua. Mies lupasi tukea muutoksessa ja oli itsekin valmis muutokseen. Listasimme asioita elämästä paperille ja molemmat tiesimme, että elämästä oli tullut tasapaksua : aamulla ylös, lapsi hoitopaikkaan, töihin, töiden jälkeen lapsi hoidosta ja nälkäisenä kauppaan, sieltä kotiin ja nopeasti jotain ruokaa. Ilta kului TV:n ääressä. Sama toistui päivästä toiseen. Jotain muutakin voisi olla.

Muutoksen vuosi

Päätimme keskellä joulun herkkuja 2019, että ensi vuosi on erilainen. Se on muutoksen vuosi.

Alkuvuosi oli tosi hankalaa. Keräsimme netistä ohjeita ruokiin ja yritimme perehtyä makroihin. Meistä kumpikaan ei ollut koskaan  miettinyt, mitä ruoka jota söimme, sisälsi. Riitti, että sillä lähti nälkä. Sekalaiset ohjeet eri paikoissa hämmensi. Juuri kun olin ostanut esim soijajauhoja kaappiin, huomasin että toisaalla sanottiin, ettei ne kuulu vhh-ruokavalioon. Oli pakko perehtyä enemmän ja opetella lukemaan tuoteselosteita jo kaupassa. Se olikin mielenkiintoista ja silmiä avaavaa. Vanhat tavat oli alkuun tiukassa. Olin tottunut ostamaan meille evääksi Saarioisten karjalanpiirakoita, nyt piti keksiä tilalle jotain muuta, joka olisi myös viljatonta. Paino lähti alkuun laskemaan, mutta repsahduksia tuli helposti, kun ei osannut ajatella mitä pitäisi syödä. Ja samalla palasi pudotetut kilot. Välillä myös laiskuus kostautui, kun ei viitsinyt tehdä ruokaa.

Maaliskuu ja korona toi uusia haasteita työrintamalla. Oli pakko siirtyä etätöihin, tulot putosi ja tuntui että stressiä oli kaikesta. Alkuun kaikki masensi ja tunnesyönti yritti hiipiä takaisin. Törmäsin netissä lehtihaastatteluun, joka oli kuin suoraan elämästäni: ”mielihyvää haetaan syömisestä ja se on opittu tapa, josta voi myös oppia pois”.( psykologi Katarina Meskanen) Luin aiheesta lisää ja tajusin, että jossain siellä stressin seassa, voi löytyä jotain positiivista, kun sen huomaa. Ahaa-elämys kun tajusin, että hiljentynyt työelämä antoi tilaisuuden keskittyä enemmän itseeni ja omaan hyvinvointiin. Samaan aikaan osui syntymäpäiväni ja yllätys oli melkoinen. Mies oli ostanut lahjaksi Team LCHF Suomen ketovalmennuksen. Oli saanut vinkin työkaverilta, joka laihdutti samalla ohjelmalla.

Ketovalmennuksella kohti tavoitteita

Valmennus alkoi hyvin, ensimmäisellä viikolla putosi -3 kg, kun pysyin merkityissä resepteissä. Reseptejä oli paljon ja innostuin hiukan liikaa. Kokeilin monia leipomuksia yms ja unohdin kuinka äkkiä päivään kertyy liikaa hiilihydraatteja. Jätin leipomiset pois ja aloimme miehen kanssa yhdessä suunnitella syömiset. Sellaista ruokaa, jota voisimme koko perhe syödä. Lapselle jätimme joustoa suunnitelmassa. Se oli paras päätös! Viikossa oli jääkaapin sisältö muuttunut ja tuloksia alkoi näkyä vaa’assa. 8 viikon valmennuksen aikana, paino putosi -9 kg, en enää himoinnut suklaata enkä muuta makeaa. Ajattelin kuinka uskomatonta, kun mietin aikaisempia vuosia. Pidin myös ideasta, että maanantaisin piti whatsappilla ilmoittaa paino toimistolle. Sai tsemppejä ja neuvoja tarvittaessa. Oli tavallaan tilivelvollinen jonnekin, joka myös kannusti.

Keventyneen olon ja oman onnellisuuden lisäksi, olemme perheenä yhdessä enemmän, niin keittiössä kuin ulkoillessa.

Kesä meni hyvin, muutama pieni lipsahdus reissussa, mutta paino jatkoi putoamista, suunnilleen kilon viikossa. Syyskuun loppuun mennessä on pudonnut -24 kg. Keventyneen olon myötä, olen myös innostunut liikkumaan. Salitreeni ei ole koskaan kiehtonut, mutta kävely sopii minulle. Sitä voimme harrastaa myös perheenä yhdessä. Entinen TV:n katselu on vaihtunut kävelyihin, joihin lapsi lähtee 

mielellään mukaan polkupyörällä. Olemme myös yhdistäneet liikunnan ja retkeilyn. Pitkospuita patikoidessa on aikaa ihailla ruskaa, tutkia luontoa ja laavulla otamme eväät esiin nuotiolla. 

Kokonaisuutena vuosi on todella onnistunut! Keventyneen olon ja oman onnellisuuden lisäksi, olemme perheenä yhdessä enemmän, niin keittiössä kuin ulkoillessa. Kaikkea voi tehdä yhdessä. Edelleen teemme yhdessä ruoka suunnitelmat resepteistä, usein myös valmistamme ruokaa yhdessä. Lapsi on innostunut myös auttamaan. Juuri yhtenä iltana puhuimme, kuinka nyt olemme myös lapselle parempia esimerkkejä. Matka jatkuu vielä, kiirettä ei ole, mutta aion saavuttaa tavoitteeni. Olen lukenut paastoamisesta ja ehkä se on ensi vuoden suunnitelma.

 

Vieraskynäämme piteli tällä kertaa Heidi, joka on ollut Team LCHF Suomen jäsen syksystä 2019 alkaen ja Heidi osallistui keväällä Ketovalmennukseen hienolla menestyksellä. Muiden jäsenten menestystarinoita voit lukea www.lchf-suomi.fi/inspiroidu/blogit

Tule sivustollemme, lukemaan lisää vähähiilihydraattisesta elämäntavasta, inspiroitumaan yli 700 reseptistä, keskustelemaan muiden kanssa keskustelufoorumiin sekä lukemaan muita blogeja ja tietoa tästä ruokavaliosta!